Meille Jokerit ei ole tuote, viihdetapahtuma tai tilikauden tulos. Siksi seuraamme seuran nykyistä suuntaa syvästi pettyneinä. Toimiston ahneus on saavuttanut pisteen, jota emme voi ymmärtää. Kulttuurimme ei ole kaupan.
Tämän vuoksi teemme ratkaisumme selväksi heti: ryhmämme ei aio toteuttaa tulevaan derbyyn minkäänlaista tifoa eikä muutenkaan osallistua tapahtumaan. Kehotamme jokaista kannattajakulttuurin puolestapuhujaa toimimaan samoin.
Ensimmäisen 12 vuoteen pelattavan Liiga-derbyn lippujen hinnat ovat pysäyttäviä. Alakatsomoiden sivut alkaen 149–189 euroa ja päätyjen liput alkavat 75 eurosta. Kaiken huipuksi myös vieraskannattajien liput on hinnoiteltu 75 euroon, ja heille tarjottu katsomokapasiteetti on naurettava vitsi. Toimistolla tiedetään tasan tarkkaan, kuinka pyhä asia derbyn paluu meille on, ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että he käyttävät sitä meitä vastaan. Tämä ei ole hinnoittelua, vaan riistoa kannattajien selkänahasta.
Istuimme seuran kanssa palaverissa 16. kesäkuuta 2026, jossa mukana olivat isoimpien kannattajaryhmien edustajat sekä useampi katsomoaktiivi. Teimme EP06:n puolesta selväksi, että tämä peli lässähtää ennen kuin se edes alkaa, jos katsomoilta riistetään sielu ahneudella. Varoitimme vieraskannattajien mahdollisesta boikotista ja sanoimme suoraan, että jos Jokerit aloittaa tällaisen hintapolitiikan, me maksamme siitä vastaavasti omissa vieraspeleissämme. Seurajohto tiesi tämän, sillä heidän mukaansa asiasta oli keskusteltu molempien seurojen kesken. Vastaus toimistolta oli: ”jos vieraskannattajat eivät osta lippuja, niin kyllä joku ne ostaa”.
Seuran johdolle me emme ole yhteisö, vaan korvattavissa olevia kuluttajia. Meidän tifomme, tunnelmanluontimme ja intohimomme kelpaavat kyllä seuran markkinointivideoihin edistämään myyntiä yritysasiakkaille, mutta todellinen arvostus on pyöreä nolla. Me kannattajat olemme olleet iso osa tätä seuran uutta tulemista ja markkinoinnissakin on mainittu "meidän tarina". Nyt ääneenkannattajat siivotaan sivuun varakkaampien asiakkaiden tieltä.
Toimiston väki haluaa selvästi enemmän NHL-muovia ja kalliita lippuja ”derbytunnelmalla”, mutta ketkä sen tunnelman tekevät? Ei sitä osteta valoilla tai äänentoistolla. Sen teemme me, ja sen tekee vastapuolen pääty. Seura yrittää nyt rahastaa tuotteella, jonka me itse luomme, samalla kun se tekee tavallisten fanien ja nuorten pääsyn halliin käytännössä mahdottomaksi. Ilman kahta taistelevaa ja äänekästä päätyä tämä peli on vain poikkeuksellisen kallis ja sieluton runkosarjahöntsä. Me emme suostu olemaan seuran maksullisia maskotteja tässä kontekstissa. Mikäli näitä suhteellisen yksinkertaisia asioita ei pystytä kunnioittamaan ja toteuttamaan, on turha odottaa minkäänlaista erityistä tunnelmaa katsomossa.
Vieraskannattajien päätös jättää tämä ottelu väliin on ainoa oikea ja looginen ratkaisu tähän riistoon. Vaikka katsomoiden välinen kilpailu on koko homman suola, tässä asiassa kyse on suuremmasta periaatteesta. Kun toimiston ahneus uhkaa tuhota vieraskannattajakulttuurin perusteet, me emme suostu olemaan hiljaisia hyväksyjiä. Me emme ole mukana tuhoamassa sitä kulttuuria, jota olemme itse olleet vuosikausia rakentamassa. Derby tarvitsee vastakkainasettelun.
Kaikkein kipeintä on kuitenkin katsoa oman yhteisömme rakoilemista sisältäpäin. Olemme äärimmäisen turhautuneita ja pettyneitä siihen, että Eteläpääty ry kieltäytyy seisomasta rinnallamme. He valitsevat hiljaisuuden ja suostuvat tähän teurastukseen.
Vaatimukset yhteisestä rintamasta kuitataan taustalla selityksillä, joiden mukaan tämä historiallinen peli pitää nyt vain päästä kokemaan ennen kuin voidaan tehdä mitään. Se on pelkkää silmien sulkemista ja vastuunpakoilua. Mikä pelistä tekee historiallisen, jos tunnelma loistaa poissaolollaan? Tapahtuma ei sellaisenaan eroa Paluu Areenalle -pelistä juuri muuten kuin sillä tavalla, että kentällä on Mestis-joukkueen sijaan ifk. Jos me nyt alistumme ja nielemme tämän ryöstön, olemme hävinneet pelin lopullisesti. Silloin annamme seuralle luvan jatkaa samalla linjalla aina, kun peli on tarpeeksi iso. Oman hetkellisen viihteen asettaminen koko Suomen laajuisen katsomokulttuurin yhteisen hyvän edelle on itsekästä ja lyhytnäköistä.